Vkl = viikonloppu

A:t kävi kylässä. Sain vanhoilta kämppiksiltä kukkia, valkoisia tulppaaneja. A sanoi: "Olis siellä ollut paljon hienompiakin kukkia, mut mä tiesin, että sä haluat just noita." Niin. Pakkomielteisesti. Mä tein heille lettuja.

Olin myös viimeisissä juhlissa ennen Karman tuloa. Järjestäjille paljon kiitoksia vaivannäöstä (!!!), mutta monestakin syystä tuntuu, että en missaa mitään hengaamalla koiran kanssa kotona. Juhliminen vain ei ole mua varten. (Ennen en ikinä malttanut lähteä kotiin, nykyään en malta lähteä sieltä pois...)

Hei oikeasti...

Mitä mä valitan jostain hyllyistä. Mulla oikeastaan on kaikkea, mitä voin kuvitella pitäväni tärkeänä. Sain yöllä ihanan tekstiviestin. Heräsin aamulla siihen kun veljeni soitti, kysyäkseen kuulumisia. Ystäväni kyselevät perääni. Mulla on ihan oikea koti. Ja hyvä ystäväni Jekku. Ja pian myös Karma. Eikä pidä unohtaa Matohäntää, vaikka se viihtyykin lähinnä omissa oloissaan piilossa. Mulla on mun lauantaiaamut ja radio. Ja kellarikomero, jonne dumppasin kaiken, mille ei toistaiseksi ole paikkaa. Olen kenties niin onnellinen kuin ihminen voi olla, jotta viis jostain hyllystä. Kyllä ne saa - ajallaan.

Kippis!

Kuvat jostain kahden vuoden takaa kun vietimme veljeni ja hänen vaimonsa kanssa jotain aftervappua Käpylän Taivaskalliolla. Minulla ei ehkä koskaan ole ollut niin hauskaa.

Asetelmia

Mulle on ihan itsestään muodostunut tällaisia hieoja asetelmia tänne mun asuntooni. En halua synkistellä, mutta mitä ihmettä mä teen näille tavaroille, kun mulla ei nyt toistaiseksi ole kirjahyllyä, levyhyllyä eikä hyllyä noille kajareille... Viikon päästä tulee Karma, 8-viikkoinen koiranpentuni. Noh, onpahan hälle puuhaa...

Alimmassa kuvassa tuolla kansiossa on mun viiden vuoden kirjanpito ihan homeessa. Pitäisi tuhota se, mutta olen laiska. Mun työpöydälle ei varmaan kannata edes tehdä mitään, tuolta se on näyttänyt aina.

Oloja

Mulla on outo olo. Olen saanut hirveästi aikaan viime päivinä. Ainakin ikään kuin ajatuksen tasolla. Olen aloittanu paljon sellaista, minkä olen työntänyt pois ajatuksista pitkään. Siitä tulee samalla voipunut ja voimakas olo, että toimii eikä vain valita, että pitäisi kaikkea.

Koska kirjoitan sekavista tunteista on kuvat yhtä toisiinsa liittymättömiä. Pupu otti lepoa viikonloppuna. Juotiin Mikon kanssa kahvia ja suunniteltiin juhlia. Mun lampusta tulee ihania varjoja seinille, parvekkeen oveen ja kattoon. Täällä on vieläkin hirveä sotku.

Tänään:
Luin jotain, mistä minulle tuli huono olla.
Olen työskennellyt ihmisen kanssa, jota en ymmärrä ja jonka kanssa ei voi puhua.
Juttelin pitkään ystävän kanssa, josta en ole kuullut kuukausiin.
Olen hieman yksinäinen. Tai irtonainen. Ja se tuntuu ihanalta.
Palaveerasin toisen kanssa Käpylän kyläjuhlista.
Kaikenkaikkiaan olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen, mitä minulla on.
Halusin tulppaaneja.

La-su..

..Ja uusi vaatekaappi.

Eipä juuri kerrottavaa (:

Rakastan Haagaa.

Rakastan kevättä ja aurinkoa. Olen hullaantunut kävelylenkeistä Haagan lukuisilla ulkoiluun sopivilla kävelyreiteillä. Olen ihastunut pikkukioskeihin ja -kauppoihin. Olen niin kotona nyt. Eksyn joka päivä lenkilläni ja kysyn ohikulkijoilta, miten pääsen kotiin. Se on ihanaa myös. Voisin tallata Haagaani vaikka monta tuntia kerrallaan. Onneksi on Peppi, joka sai minut lähtemään ulos!

Ja silti toivon hartaasti: tulisipa jo kesä!

Peppi kylässä

Jekku ei sittenkään ottanut pahasti itseensä Pepistä, joka tuli pariksi viikoksi hoitoon. Terapiaa mun koirakuumeelle ja jännitykselle.

"Mitä syöt, hei?" Kaksi ahnetta (:

Turku ei petä koskaan.

Ei muuta sanottavaa. Ihana viikonloppu ystävän luona. Ja kävinpä moikkaamassa pikku Karmaakin. Kuukauden päästä se tulee kotiin.

Mä tein ruokaa!?

Jostain syystä olen pari päivää fiilistellyt ajatusta ruoanlaitosta. Olen syönyt duunilounaan lisäksi lähinnä leipää viimeiset puoli vuotta. Tänään menin kauppaan. Olin päivällä päättänyt tehdä makaronilaatikkoa. Kauppamatkalla ajatus muuttui lasagneksi. Kaupassa päätinkin tehdä pizzan.

Haahuilin ympäri markettia ja koitin kuumeisesti miettiä, mitä tarvitsen. Lopulta kuvittelin olevani valmis.

Kotimatkalla tajusin, ettei minulla ole vesivahingon jäljiltä veistä, kaulinta eikä leikkuulautaa. Lähdin siis keskustaan hankkimaan näitä, minkä jälkeen junailin kotiin. Olin jo hyvää vauhtia päässyt ruoanlaitossa alkuun kun huomasin, että osa raaka-aineista puuttuu sittenkin. No aika pientä, mutta taidot ovat kyllä ruosteessa. Innostuin kuitenkin ja voisin kyllä vähän skarpata ja pistää ruoanlaitoksi vaikka liki joka ilta!

Tuosta mun keittiöstäkin tuli ihan kiva. Ei siellä tilaa ole yhtään, ja joku lisätaso olisi ehkä kiva, mutta näissä neliöissä toi on ihan huippu. Ja parasta on se, että jääkaappi on nyt keittiössä, eikä olohuoneessa.

Mitähän huomenna keksisi ruoaksi (: