Mitä miulle on tapahtunut?
Olen kotonani kaikkialla, mihin menen. Olen varma. En enää mieti, mihin voin istua tai miten olen. Minulla on silti tilannetajua ja se tekee olostani mukavan, sillä osaan olla.
Olen kaunis, mutta minusta ei riitä nyt kellekään kunnolla. Ja hyvä niin.
Olen ollut itsekäs. Olen auttanut ja minua on autettu. Olen nauttinut saamastani huomiosta, en kiusaantunut siitä. Maksan kyllä takaisin, kun sitä tarvitaan.
Minä olen vahva. Olen ylpeä, miten hyvin olen kestänyt tämän ajan. Toisinaan olen ollut lähellä romahduspistettä, mutta olen selvinnyt niistä hetkistä. Olen osannut ottaa apua vastaan. Olen reipas. Ja toisinaan en ole, mutta sekin on ihan OK.
Olen tehnyt hyvää työtä. Se on ollut monesti rankkaa, mutta se on kasvattanut minusta vahvemman ja itsevarmemman työntekijän. Tämä on hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen.
Olen nyt yksin. Enemmän kuin koskaan. Silti minulla on monta ihanaa ihmistä, joiden kanssa jakaa hyvät ja huonot uutiset. Silti kukaan ei nojaa minuun enkä minä nojaa kehenkään. Se on hyvä olotila kaltaiselleni ihmiselle.
Tuntuu, että vuosia kalvanut epävarmuus on vihdoin poissa. Vähintääkin katoamassa. Eikä se hetkittäin ole huono asia sekään, kunhan se ei ole vallitseva luonteenpiirre.
Nauran paljon. Enemmän kuin ennen. Joskus nauran vain kurjan olon pois tai piiloon, mutta useimmiten puhtaasti sydämestäni. Se on viehättävää, jopa omasta mielestäni.
Minä olen hyvä ihminen, mutta niin olet sinäkin!
Ja viimeisimpänä, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen (kellekään), sillä minulla on kaikkea, mitä tarvitsen!
Matka jatkuu. Tiedän, että keväästä tulee mitä parhain!
