Photo Booth

Selaan sen aina välillä läpi. Kuvat on noloja. Mutta paljastan muutamia. Olen saanut tämän koneen 2007, kun muutin pois vanhempieni luota. Koko sen jälkeinen elämäni on tallentunut Photo Boothiin. Älytöntä.

Tää on tosi nolo! Haha! Meinas iskeä sellanen itsesensuuri, että olin jo etten laitakaan. Mutta tässä. Eka on Roihikan kodista, neljä seuraavaa Sörkasta, kolmanneksi viimeinen lienee A-tiimiltä ja vikat kaks Haagasta. Aijai hävettää jo nyt :D

Ja kommentoin tänään jotain blogeja lukiessani, et tytöillä on aina suu hassusti kuvissa. Eipä oo mulla paljon varaa sanoa, kyllä.

Neäääh...

Viel kolme viikkoo... Yritin lääkärissä kinuta, et jos 2 enää, mutta se sanoi et no mielummin 3 ja puol. So be it. Kolme.

No minä sitten itseäni hemmottelemaan... Ostin persimonin - taas! Ja hajuvettä, ekaa kertaa tyyliin ikinä. Ja värjäsin tukankin, mut siitä tuli aika kamala. Pitää jatkaa projektia huomenna. Jeii...

Pöydällä

Keinovaloa, sunnuntai-aamujen ihania pitkiä hyvin valmisteltuja aamiaisia, koulukirjoja ja hyvin edistyvä opinnäytetyö sekä ystävän apu ja seura. Kaikki on sittenkin ihan kunnossa.

Käsi on tosin kipsissä nyt, että tässä kuussa ei paljon sämpylöitä leivota. Ei se mitään, koska mä olen taas eloisa, elossa ja hirveän onnellinen!