Kotona.

Suureksi helpotukseksi suurin osa varastossa ollesta kamoista on kunnossa. Jopa sininen, puinen kirjoituspöytäni. Sen tuhoutuminen olisi harmittanut. Uusi sänkykin on paljon, paljon parempi kuin vanha. Eniten harmittaa muutama kirja, jotka meni pilalle. En kuitenkaan vielä ole raskinut heittää niitä pois. Kaikki tärkeät paperini sisältänyt kansio alkaa homehtua. Pitäisi varmaan aika pian käydä se läpi, mutta se on hyvin inhottava..

Kävin tänään ostamassa tuommoisen päiväpeiton. En jaksaisi pedata sänkyä, mutta kun sänky on nyt myös sohva, on vähän inhottavaa olla lakanoissa päivävaatteissa. Lisäksi minulle tulee kuukauden päästä mun vauva, joka ihan varmasti hengaa myös sängyssä kun en ole paikalla. Salaa tietenkin.

Nuo ihastuttavat norsulakanat on kanssa uudet. En voinut vastustaa niiden suloisuutta.

Hmm, kuka lohduttaisi Nyytiä, hää kastus... Sisällä levähtänyt teksti "5 vuotiaalle Saijalle 11.8.1993 Pirkko-mummulta". Sääli.

Mutta ei maailma kaadu pariin kirjaan. Olen kotona.