Noniin. Tämä kirjoitus ei varmaankaan ole joillekin tuntemilleni ihmisille kovin reilu. Mutta minun on pakko kirjoittaa tämä - juuri tänne. Minun on pakko ynnätä kulunut vuosi. Tämän blogin tarkoitus oli dokumentoida uuden elämäni alku ja sen alun vuosipäivä sattuu olemaan noin viikonpäästä. Laitetaan siis se vuosi purkkiin nyt.
Tämä on ollut monellakin tapaa hyvin, hyvin raskasta. Kun eräänä aamuna tajusin kirkkaammin, että yhteinen elämäni erään kanssa ei ollut onnellista, päätimme lopettaa sen yhdessä. Minun oli lähdettävä, mutta sain niin paljon aikaa kun tarvitsin uuden paikan löytämiseksi. Jäin noin kahdeksi kuukaudeksi. Liian pitkäksi aikaa.
Muutin ystäväni asuntoon numero 16, joka oli kolme viikkoa tyhjillään ennen luovutusta. Vaikka aika oli vain alle kuukauden, se oli ehkä elämänmuutokseni tärkein hetki. Irroitus vanhasta ja suunnannäyttö uudelle. Vuokraanko asunnon vai ostanko oman? Kuka minua rakastaa ja ketä itse rakastan? Ketä minä tarvitsen? Missä minä olen ja seisonko omilla jaloillani?
Noh, kolme viikkoa kului nopeasti eikä minulla ollut asuntoa. Ravasin näytöissä, mutta huonolla menestyksellä. Muutin A:n & A:n luokse. Omalla tavallaan se oli nöyryyttävää ja vaikeaa. Olin aina kylässä, vaikka nämä ihmiset olivat minulle hyvinkin tuttuja. Tai ainakin tämä naispuoleinen. Jatkoin asuntonäyttörumbaa ja osallistuin yhteen tarjous(huuto)kauppaankin. Tämä ei natsannut, mutta pian löysin mahtavan kämpän, josta tarjosin. Se meni läpi saman tien.
Tässä asunnossa kuitenkin asui vuokralainen ja jouduin odotteleman jokusen kuukauden. Mitä lähemmäksi tammikuun loppu tuli, sitä raskaampi olo minulla oli. En enää halunnut roikkua nurkissa. Remonttiin meni vielä kolme viikkoa. Pääsin vihdoin muuttamaan.
Kuukausi tämän jälkeen luokseni saapui ihana Karma-koira. Nyt sekin on jo viiden kuukauden ikäinen.
Tässä vuoden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea. Työpaikka ei ole arvoiseni. Olen turhaan raatanut kuin hullu. Tietysti olen oppinut paljon ja noin, mutta uusi työ minun on saatava. Se on ehkä seuraavan vuoden haaste.
Haluaisin niin kovasti kiittää ystäviä ja perhettä, jotka ovat auttaneet minua niin paljon. Tarjonneet yösijaa, lohduttaneet ja kannustaneet. Tehneet minusta vahvemman.
Niin ja toivon hyvää onnea itselleni ja eräälle, joka erityisesti on ollut läsnä. Ja tehnyt minut niin kovin onnelliseksi.
Tämä on ehkä vähän dramaattinen teksti, mutta minulla on kyynelet silmissä sitä kirjoittaessani. Tuntuu, että olen voittanut jotain. Olen selvinnyt jostain. Ja miksen olisi? Minulla on ollut ympärillä parhaat tyypit! Kyllä te tiedätte, ketkä, jos tätä luette!
