Remonttipäivät 3 ja 4.

Perjantai meni rautakaupassa, niin kuin lauantai- ja sunnuntaiaamutkin. Saatiin kuitenkin jotain aikaiseksi.

Lauantai:

Aloitettiin piikkaamalla tuo ovikarmin palanen pois. Sen jättämän kuopan täyttäminen onkin sitten ollut oikea murheenkryyni, mutta tänään lähtiessä se näytti jo ihan kelvolliselta aihiolta. Lauantaina aloitettiin myös keittiökalusteiden jälleenrakennus. En edes muista enää kaikkea, mutta pitkä päivä se oli.

Sunnuntai:

Seinät ovat nyt tänään pääosin kitissä maalausta varten. Keittiö alkaa pikkuhiljaa Hahmottua. On muuten aika ekologinen kun kaikki laatikot ja kaapit on rakennettu uudelleen vanhoista kaventamalla. Veli on taitava. Tyhjensimme vielä lattiatilan työkaluista, roskista ja enimmistä pölyistä, sillä huomiseksi on sovittu lattiamateriaalin toimitus.

Ensi viikon lopussa on toivottavasti seinät ja katto maalissa, keittiö jossain kuosissa ja lattia paikallaan.

Remonttipäivä 2.

Tänään purettiin keittiö. Sen altä löytyi veljeni mukaan "ihan kännissä rapattu" tiiliseinä, jotakuinkin laittomia sähkövirityksiä ja ihmeellinen sokkeli, jossa oli kyseenalaisesti kyhäilty ilmastointiaukko.

Nyt ne korjataan kaikki oikein.

Aloitetaan hellan irroittamisesta. Kiitos isi.

Sitten veljen kanssa purkuhommiin. Nyt olisi kyllä hyvin epätoivoinen olo, jos en osaisi nähdä rempan jälkeistä elämää.

Tässä oli ovenpoka:

Tässä oli tiskialtaan kaappi:

Tässä oli hella:

Tässä oli keittiön alakaappi:

Astiateline on vasarateline:

"Mitähän materiaalia tää lattia on ollut?"

Tässä oli kaakeleita:

Tässä alla  osa tästä hienosta virityksestä. Piuhaa ei saa tuolla tavalla muurata kaakelin alle. Loput johdosta oli irtonaisena alakaappien ja hellan takana ja sitten seinästä läpi olkkariin, missä taas jääkaappi majaili.

Semmoista tänään, huomenna rautakauppaan shoppaan!

P.S. Mua saa onnitella perheenlisäyksestä. Tiikerityttöwhippet syntys 31.1. ja nyt on varmaa, että se on minun!

Remonttipäivä 1.

Nonni. Nyt on koti sitten.

Otin asunnon vastaan sellaisena kuin olin sen nähnyt. Muutamaa tuntia myöhemmin paikka oli räjähtänyt. Kämppä on niin pieni, ettei tolla mun käytössä olevalla obiskalla saa oikein mitään järkevää aikaiseksi, mutta jotain nyt..

Ennen:

Ja sitten jälkeen:

"Oletko varma, että haluat oven pois?"

"Joo."

"Otetaanko sitten karmitkin?"

"Joo."

...

"Toivottavasti et muuta enää mieltäs."

Nyt on vanha lattia purettu, kiintokaapit purettu, keittiön allas irroitettu ja keittiön ovenkarmit ovat puoliksi irti.

Torstaina jatkuu!

God she is pretty!

Olen ollut tuuliajolla nyt puolisen vuotta. Se on ollut todella rankkaa, mutta se on tehnyt minulle todella hyvää.

Mitä miulle on tapahtunut?

Olen kotonani kaikkialla, mihin menen. Olen varma. En enää mieti, mihin voin istua tai miten olen. Minulla on silti tilannetajua ja se tekee olostani mukavan, sillä osaan olla.

Olen kaunis, mutta minusta ei riitä nyt kellekään kunnolla. Ja hyvä niin.

Olen ollut itsekäs. Olen auttanut ja minua on autettu. Olen nauttinut saamastani huomiosta, en kiusaantunut siitä. Maksan kyllä takaisin, kun sitä tarvitaan.

Minä olen vahva. Olen ylpeä, miten hyvin olen kestänyt tämän ajan. Toisinaan olen ollut lähellä romahduspistettä, mutta olen selvinnyt niistä hetkistä. Olen osannut ottaa apua vastaan. Olen reipas. Ja toisinaan en ole, mutta sekin on ihan OK.

Olen tehnyt hyvää työtä. Se on ollut monesti rankkaa, mutta se on kasvattanut minusta vahvemman ja itsevarmemman työntekijän. Tämä on hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen.

Olen nyt yksin. Enemmän kuin koskaan. Silti minulla on monta ihanaa ihmistä, joiden kanssa jakaa hyvät ja huonot uutiset. Silti kukaan ei nojaa minuun enkä minä nojaa kehenkään. Se on hyvä olotila kaltaiselleni ihmiselle.

Tuntuu, että vuosia kalvanut epävarmuus on vihdoin poissa. Vähintääkin katoamassa. Eikä se hetkittäin ole huono asia sekään, kunhan se ei ole vallitseva luonteenpiirre.

Nauran paljon. Enemmän kuin ennen. Joskus nauran vain kurjan olon pois tai piiloon, mutta useimmiten puhtaasti sydämestäni. Se on viehättävää, jopa omasta mielestäni.

Minä olen hyvä ihminen, mutta niin olet sinäkin!
Ja viimeisimpänä, minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen (kellekään), sillä minulla on kaikkea, mitä tarvitsen!

Matka jatkuu. Tiedän, että keväästä tulee mitä parhain!

Oi onnea..

Onni on työntää avain lukkoon, kääntää ja kuulla oven aukeavan, nostaa postit ovensuusta ja vetää ovi perässä kiinni - tulla kotiin.

Tai herätä lauantai aamuna aikaisin ja juoda kahvia yksin pitkään touhuten samalla (kotona), kun päivää tuntuu olevan vielä loputtomasti jäljellä.

Tai lähteä lomalle ja palata sieltä.

Minä kaipaan kotiin. Ikävöin omia juttujani ilman syyllisyydentunteita tai pelkoa siitä, että olen vaivaksi. Haluan taas kangistua vanhoihin kaavoihini. En halua joustaa, en jaksa enää.

Kaksi pitkää tai lyhyttä viikkoa jäljellä ja avainnippuni saa tähän mennessä tärkeimmän ja arvokkaimman avaimen - ja sillä minä pääsen kotiin.

Synttäri- ja joulujuttuja

Mitä tässä nyt kirjoittaisi. Muutama viikko on mennyt ohi niin nopeasti, ettei mieleen jäänyt juuri mitään. Olen remontoinut kampaamoa (josta myöhemmin lisää), käynyt töissä, hoitanut veljen lasta ja sitten hoitanut muutamia tärkeitä paperiasioita. Muuta en oikeastaan ole kerennytkään.

A on laittanut kotiin joulua ja toinen A yllätti ystäväni syntymäpäiväkakulla. Ihanaa, eikös? Itse olen viilettänyt ympäri PK-seutua ja vasta eilen pääsin rauhoittumaan joulufiiliksille. Nyt olen vanhempieni luona ja seurailen kun äiti touhottaa intona kaikkia joulujuttuja. Isä on hakenut pihalta aivan sairaan hienon kuusen. Se on niin kaunis, että se näyttäisi kivalta ilman koristeitakin.

Oijjoij. Ihanaa kun ei tarvitse tehdä mitään.

Ylemmät kuvat 17.12. A:n pikkusynttärijuhlista ja loput meidän jouluaaton aamun fiiliksistä.

Ehkä palaan muihin joulujuttuihin vaikka huomenna.

Iloista joulun aikaa!

Valoa

Lauantai on minun päiväni. Rakastan kuunnella radiota ja juoda aamukahvia pitkään. Nautin valosta, jota tähän aikaan vuodesta en maanantaista perjantaihin nää. Kun lähden töihin kello 7 ja töistä kotiin kello 16, ei valoisia tunteja arkeeni jää. Työskentelen vieläpä -1 kerroksessa, joten loisteputket ovat ainoa valonlähde työpäivän aikana.

Mikään ei ole voimauttavampaa kuin pilvetön lauantaipäivän taivas. Tuntuu kuin heräisi pienestä horroksesta taas eloon.

Tänään menen veljeni luo ja luultavasti vietän siellä melko paljon aikaa seuraavat pari viikkoa.

Jee! (: