Lauantai on minun päiväni. Rakastan kuunnella radiota ja juoda aamukahvia pitkään. Nautin valosta, jota tähän aikaan vuodesta en maanantaista perjantaihin nää. Kun lähden töihin kello 7 ja töistä kotiin kello 16, ei valoisia tunteja arkeeni jää. Työskentelen vieläpä -1 kerroksessa, joten loisteputket ovat ainoa valonlähde työpäivän aikana.
Mikään ei ole voimauttavampaa kuin pilvetön lauantaipäivän taivas. Tuntuu kuin heräisi pienestä horroksesta taas eloon.
Tänään menen veljeni luo ja luultavasti vietän siellä melko paljon aikaa seuraavat pari viikkoa.
Jee! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti